Luu kurkkuun puhelinmyyjälle

Näemmä on päättynyt tuo Robinson-suoramarkkinointiesto numerostani kun jatkuvalla syötöllä tulee puheluja telemarkkinoijilta mitä ihmeellisimpiin asioihin liittyen. Itsehän olen niin helppoa kauraa ja tilaan ihan mitä vaan silkasta myötätunnosta niitä myyjiä kohtaan, jotka selvästi ilahtuvat palkkapussiin kilahtavasta muutamasta eurosta vastatessani myöntyvästi muutaman minuutin suostuttelun jälkeen.

Koska opiskelijana minulla ei tietenkään ole varaa erilaisiin lehtitilauksiin, useisiin puhelinliittymiin ja arpapelillä tilattuihin epäsopiviin alusvaatteisiin ja tehottomiin rusketus- ja laihdutuspillereihin on ollut pakko keksiä jo etukäteen valmiiksi kunnon strategiat millä puhelinmyyjistä pääsee eroon ilman sanallista taistelua, joka usein päättyy puhelun katkaisemiseen ilman asianmukaisia jäähyväisiä.

Entisenä teleoperaattorityöntekijänä on kännykkä- ja nettiliittymien myyjille helppo kieltäytyä sanomalla, että työskentelen heidän kilpailijallaan ja työnantajani maksaa kyllä puheluni sekä netin käytön. Lisäksi on syytä muistaa kiittää myyjän kertomista tarjouksista, jotta voin ilahduttaa työnantajaani kertomalla kilpailijan tuoreista keinoista haalia asiakkaita, joita meilläkin tavoitellaan.

Lehtimyyjillekin voi kokeilla samaa kikkaa, kerrot olevasi itse lehtimyyjä ja että saat kaikki lehdet luettavaksi työnantajan kautta. Vielä tehokkaampaa on sanoa olevasi itse kyseisen lehden toimittaja, eikä sinua kiinnosta maksaa siitä, että voit lukea oman ajatuksesi lentoa kirjoitetussa muodossa. Yleensähän lehtimyyjät tarjoavat ensin yhtä ja sitten toista ja kolmattakin lehteä mikäli et syty ensin tarjottuun. Tämän vuoksi on syytä mainita olevasi freelance-toimittaja ja kirjoituksiasi on julkaistu useissa kotimaisissa lehdissä, olethan moniosaaja tietäen kaiken sisustamisesta vauvoihin, ja autoista hevosiin.

Pillerimyyjät ne sen sijaan hauskoja tapauksia ovatkin. Rusketuspillerien myyjälle voit helposti huijata olevasi tummaihoinen, tai jos haluat haastetta voit sitten vastaavasti kertoa olevasi albiino ja pyytää jonkinlaista takuuta sille, että mikäli pillerien avulla et onnistu itseäsi ruskettamaan saat rahasi ja vähän ylimääräistä takaisin vaivannäöstä. Laihdutuspillerien suhteen peli voi mennä likaiseksi. Voit kertoa parantuneesi juuri jostain syömishäiriöstä tai että olet se onnekas lottovoittaja parin kuukauden takaa ja miljooninesi käyt nyt säännöllisesti rasvaimuissa. Alusvaatemyyjillekin voit kertoa kauneusleikkauksista, joiden vuoksi et liivejä kaipaa, tai sitten kertoa että on sen verran eri kokoiset, että teetät liivisi mittatilaustyönä.

Nyt on tosin kolmeksi vuodeksi taasen Robinsonit kytkettynä, mutta kun taas unohdan sitten sopimuksen päättyneen, uskon tarvitsevani näitä selityksiä puhelimeni täyttyessä erilaisista myyjistä.

Loma ja lepo

Miten sitä voi oikeasti ihminen olla sen verran väsy, että voi lojua tekemättä mitään muutaman viikon. Ja loppua tälle ei näy. Tosin eilen kyllä luin yhden kouluhommiin liityvän kirjan (juhuu) ja tänään hoitelin sähköpostitse velvollisuuksia. Puhelinkin alkoi soimaan heti aamusta näin välipäivien ratoksi. No ääni oli sen verran käheä (lue: poissa) ja kurkku niin piinallisen kipeä, että jätin hyvällä omalla tunnolla vastaamatta. Pestinihän alkaa vasta 1.1.2010 joten vanha puheenjohtaja hoitakoot loppu vuoden (millä? minullahan se puhelin nyt jo on...).

Tosiaan opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaksi minut valittiin ja nyt innolla ja kauhulla odotan tulevaa vuotta. Hyvin se menee, kaikki kannustaa ja sen tiedänkin jo. Mutta kun sisältäni on alkanut kaivautumaan sellainen pikku perfektionisti, että hyvin meneminen ei riitä. Kaiken pitää olla täydellistä ja viime vuodesta (2009) pitää pystyä parantamaan. Eikä mitään pikku muutoksia vaan isoja harppauksia. Nyt hommat laitetaan toimimaan. Levätään sitten vuonna 2011.

Unta palloon

Sanotaan, että uni on ihmiselle välttämätöntä. "Unen aikana elimistömme korjaa ja rakentaa itseään. Uni on välttämätön solujen uusiutumiselle, kuona-aineiden poistumiselle sekä hivenaineiden ja hormonien kiertokululle. Uni edistää myös oppimista (Nyyti Ry)."

Entäpä kun uni ei vaan tule? Haitallistahan se on terveydelle toki, mutta en käsittele asiaa sen seikan pohjalta lainkaan. Ihmettelen vaan, kuinka kauan ihminen voi olla ilman unta niin, ettei tunnu missään? Aiemmin, jopa nuorempana muutaman valvotun yön jälkeenkin olo oli kuin hölmöläisellä, pussit silmien alla mustat ja suuret. Luulisi, että vanhemmiten oireet pahenevat. Mutta ei. Tässä jo muutaman täysin unettoman yön jälkeen ja sen lisäksi muutaman parituntisen yöunen jälkeen voin kertoa oloni olevan ihan erinomainen. Pussit silmien alla on ihan normaalit, ei mitkään huomattavat.

Töissä tauolla lehteä selaillessa löysin artikkelin valosta. Samasta artikkelista kävi ilmi, että melatoniini eli niin sanottu "pimeän hormoni" säätelee ihmisen unen tarvetta. Pimellä melatoniinin eritys kasvaa, ja ihmistä nukuttaa, päivällä eritys taasn on pienimmillään. Kun jo muutenkin ajattelin unettomuuteni aiheutuneen tietyn kynnyksen ylittämisestä, että kun ei ole ollut aikaa nukkua, sitä tulee yliväsyneeksi ja painaa eteenpäin kuin kaniini Helsingin yössä ja ajattelin, että tulisko kääntyä lääkärin puoleen, niin nyt kun huomaan, että tämä voikin johtua jonkin melatoniinin erityksen häiriintymisestä, uskon totaalisesti lääkärireissun olevan tarpeen.

Mutta miten naurettavalta se tuntuukaan, mennä lääkäriin sanomaan, että hei mussa on jotain vikaa kun olen niin pirteä aikä nukuta. Tai sitten sitä ottais vaan kaapista unilääkkeen ja väkisin nukuttais itsensä. Huoh, elämä on täynnä valintoja.

Aamukampa pula-aikana

Pidän syksystä. Pirteän värisistä maahan pudonneista ja putoilevista lehdistä. Sateen ropinasta ikkunalautaa vasten. Pimeistä viileistä illoista. Joka aamuisesta jännityksestä sälekaihtimia avatessa, mitä jos ulkona onkin valkoinen lumipeite.

Vaikka vuodenaika on mieleinen, on pakko tehdä tunnustus. Aamukampani laskee viikkoja joululomaan. Niitä on vielä tämän viikon loputtua 7 jäljellä. Masennus, paniikki ja ahdistus. 7 viikkoa, ja koska yleensä niistä toisiksi viimeisimmällä on tenttiputki, tarkoittaa se sitä, että aikaa on tämän viikon jälkeen noin 5 viikkoa ennen niitä yövalvomisia. Hetkinen, siis valvottuahan tässä tulee jo nyt yötämyöten. Mistä sitä repii vielä muutaman ylimääräisen tunnin vuorokauteen???

Onneksi tämän viikon jälkeen on kesälomaan matkaa enää 24 viikkoa. Lomia ei ole sisällytetty tuohon lukuun, eli kesäihmiset, ei se rantakeli ihan niin pian ole täällä!! Mutta valoa tunnelin päässä kyllä. Vähän ihmetyttää kyllä... Alun perin ajattelin, että kurssithan on kaikki suoritettuna sitten tämän vuoden jälkeen. Ja nyt olis puoli vuotta aikaa ja aikaiseksi ei saa mitään. Motivaatio on kateissa pahemman kerran ja tekisi mieli vaan paeta. Paeta ja kadota. Mutta ei se hyödyttäisi mitään tai ketään, tosin tällä hetkellä motivaatiopulan syövereissä en näe mitään järkeä tälle opiskelullekaan.

Unipula, rahapula, motivaatiopula, vapaa-ajan pula... PULA-AIKA varsinainen kyllä!

Mykkäkoulua...

Voisko joku kertoa mulle, mikä on mykkäkoulun perimmäinen tarkoitus? Siis ymmärrän kyllä hyvin, jos nyt hetken aikaa osoittaa toiselle mieltään olemalla hiljaa, mutta mikä ihme pistää jatkamaan samaan malliin viikon päivät?? Joo joo, pitkävihaista mallia tuntuu olevan koko suku. Mutta eikö miehiä yhtään rasita jatkuva riitatilanne? Onko mykkäkoulussa kyse vihanpidosta vai onko sen tarkoitus, että se riidan aihe unohdetaan? Oli miten oli, mutta eihän ne asiat näin selviä eikä homma etene suuntaan eikä toiseen. Sitten sinnikkäänä itse yrittää olla ottamatta kerrankin kontaktia tällaisessa tilanteessa toivoen, että vihdoin se jäärä saisi päähänsä pienen välähdyksen siitä, että tilanteen voisi kaikkien parhaaksi yrittää korjata, ja ottamalla kontaktiahan se yleensä sitten alkaa. Kun ennen vielä asuttiin yhdessä, piti mykkäkoulut purkaa varmaankin sen vuoksi, että oli tyhmää olla toisen lähellä puhumatta, kun kaikenlaisia asioita kuitenkin aina tuli mieleen. Nyt kun opiskeluni vuoksi asutaan eri kaupungeissa, kuitenkin avioliitossa, on mykkäkoulut pitkittyneet ihan liiaksi.


Tässä sen huomaa mitä tarkoitetaan sanonnalla poissa silmistä, poissa mielestä. Voiko se olla niin? Samalla kun sitä itse kuluttaa aikaansa sohvan nurkassa kuumaa kaakaota hörppien ja surullisen elokuvan tahtiin niiskuttaen samalla potien kurjaa oloa vallitsevan tilanteen vuoksi, niin voiko se toinen osapuoli vaan kylmästi olla ajattelematta koko asiaa? Kun itse on omasta puolestaan pyytänyt anteeksi heti tuoreeltaan riidan jälkeen, tuntuu pahalta kun toinen ei reagoi. Siinä sitä sitten pohtii päässään asioita itsekseen ja pikkuhiljaa huomaakin kehittäneensä uuden vihan tunteen toista osapuolta kohtaan. Ja pian on oravanpyörä valmis. Jos se toinen ottaisikin yhteyttä, niin uusi riitahan siitä syntyisi kun ei ole aiemmin ottanut yhteyttä. Antanut vaan riutua pahassa olossa rillutellen itse menemään ties missä.


Vai pitäisikö tässä nyt unohtaa se oma vihansa, niellä ylpeytensä ja murtaa jää kommunikaation saralla? Sehän tarkottaisi kaiken syyn omille niskoilleen ottamista. Joko se pelastaa koko tilanteen, ja kaikki jatkuu hyvin, niin kuin mitään riitaa ei olisi koskaan ollutkaan. Tai sitten se yhteydenotto on täysin turha, ei korjaa tilannetta ja saa yhä enemmän pahaa aikaan. Ja samalla on sitten menetetty se oma kunniakkuus ja sekös se vasta harmittaakin.


Kun organisaatioissa konfliktitilanteita hoitaa työkseen henkilöstöhallinnon-osasto, niin kuka avioliitossa, jonka myös sanotaan oma organisaationsa olevan, näitä asioita hoitaa? Missä minun oma HR-henkilöstö?

Yhdeksän henkeä

Kissoilla sanotaan olevan yhdeksän henkeä. Eihän kissat niitä kaikkia tarvitse, kun putoavat aina jaloilleen. Toista se on meillä ihmisillä. Kun putoaa, sitä usein kestää hetken päästä takaisin jaloilleen. Joskus kauemminkin, riippuu kuinka syvälle sitä on ehtinyt vajota.


Yhtään en ihmettele, miksi meitä naisia aina välillä kutsutaan kissoiksi. Wikipediasta jos katsoo sanalla kissa, saa kaksi vastausta: 1) kissaeläinlaji (Felis silvestris) ja 2) (puhekieltä) hyvännäköinen nainen. Minä kuitenkin uskon, että naista kuvataan kissana juurikin sen edellä mainitun yhdeksän hengen takia. Tuntuu olevan ihan tyypillistä, että jokainen nainen jossain vaiheessa elämänsä polkua räpiköi suossa päästäkseen takaisin jaloilleen. Yleensä enemmänkin kuin vain yhden kerran, kun taas miehet tuntuvat onnellisesti porskuttavan sillä tasaisella tiellä kompastumatta vastaan tuleviin kiven murikoihin. Ei se tasapainosta tai hahmotuskyvystä ole kiinni, nyt puhutaan enemmänkin siitä, että me naiset eletään paljon tunnepitoisempaa elämää.


Jos joku nainen olisi joskus laskenut, kuinka monesti on nostanut itsensä takaisin elämään, veikkaisin että maksimi on yhdeksän. Tuskin monikaan on tuohon lukuun päässyt tai joutunut, mutta varmaa on se, että miehillä ei tällaista kykyä ole.