Yhdeksän henkeä

Kissoilla sanotaan olevan yhdeksän henkeä. Eihän kissat niitä kaikkia tarvitse, kun putoavat aina jaloilleen. Toista se on meillä ihmisillä. Kun putoaa, sitä usein kestää hetken päästä takaisin jaloilleen. Joskus kauemminkin, riippuu kuinka syvälle sitä on ehtinyt vajota.


Yhtään en ihmettele, miksi meitä naisia aina välillä kutsutaan kissoiksi. Wikipediasta jos katsoo sanalla kissa, saa kaksi vastausta: 1) kissaeläinlaji (Felis silvestris) ja 2) (puhekieltä) hyvännäköinen nainen. Minä kuitenkin uskon, että naista kuvataan kissana juurikin sen edellä mainitun yhdeksän hengen takia. Tuntuu olevan ihan tyypillistä, että jokainen nainen jossain vaiheessa elämänsä polkua räpiköi suossa päästäkseen takaisin jaloilleen. Yleensä enemmänkin kuin vain yhden kerran, kun taas miehet tuntuvat onnellisesti porskuttavan sillä tasaisella tiellä kompastumatta vastaan tuleviin kiven murikoihin. Ei se tasapainosta tai hahmotuskyvystä ole kiinni, nyt puhutaan enemmänkin siitä, että me naiset eletään paljon tunnepitoisempaa elämää.


Jos joku nainen olisi joskus laskenut, kuinka monesti on nostanut itsensä takaisin elämään, veikkaisin että maksimi on yhdeksän. Tuskin monikaan on tuohon lukuun päässyt tai joutunut, mutta varmaa on se, että miehillä ei tällaista kykyä ole.