Loma ja lepo

Miten sitä voi oikeasti ihminen olla sen verran väsy, että voi lojua tekemättä mitään muutaman viikon. Ja loppua tälle ei näy. Tosin eilen kyllä luin yhden kouluhommiin liityvän kirjan (juhuu) ja tänään hoitelin sähköpostitse velvollisuuksia. Puhelinkin alkoi soimaan heti aamusta näin välipäivien ratoksi. No ääni oli sen verran käheä (lue: poissa) ja kurkku niin piinallisen kipeä, että jätin hyvällä omalla tunnolla vastaamatta. Pestinihän alkaa vasta 1.1.2010 joten vanha puheenjohtaja hoitakoot loppu vuoden (millä? minullahan se puhelin nyt jo on...).

Tosiaan opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaksi minut valittiin ja nyt innolla ja kauhulla odotan tulevaa vuotta. Hyvin se menee, kaikki kannustaa ja sen tiedänkin jo. Mutta kun sisältäni on alkanut kaivautumaan sellainen pikku perfektionisti, että hyvin meneminen ei riitä. Kaiken pitää olla täydellistä ja viime vuodesta (2009) pitää pystyä parantamaan. Eikä mitään pikku muutoksia vaan isoja harppauksia. Nyt hommat laitetaan toimimaan. Levätään sitten vuonna 2011.