Mykkäkoulua...

Voisko joku kertoa mulle, mikä on mykkäkoulun perimmäinen tarkoitus? Siis ymmärrän kyllä hyvin, jos nyt hetken aikaa osoittaa toiselle mieltään olemalla hiljaa, mutta mikä ihme pistää jatkamaan samaan malliin viikon päivät?? Joo joo, pitkävihaista mallia tuntuu olevan koko suku. Mutta eikö miehiä yhtään rasita jatkuva riitatilanne? Onko mykkäkoulussa kyse vihanpidosta vai onko sen tarkoitus, että se riidan aihe unohdetaan? Oli miten oli, mutta eihän ne asiat näin selviä eikä homma etene suuntaan eikä toiseen. Sitten sinnikkäänä itse yrittää olla ottamatta kerrankin kontaktia tällaisessa tilanteessa toivoen, että vihdoin se jäärä saisi päähänsä pienen välähdyksen siitä, että tilanteen voisi kaikkien parhaaksi yrittää korjata, ja ottamalla kontaktiahan se yleensä sitten alkaa. Kun ennen vielä asuttiin yhdessä, piti mykkäkoulut purkaa varmaankin sen vuoksi, että oli tyhmää olla toisen lähellä puhumatta, kun kaikenlaisia asioita kuitenkin aina tuli mieleen. Nyt kun opiskeluni vuoksi asutaan eri kaupungeissa, kuitenkin avioliitossa, on mykkäkoulut pitkittyneet ihan liiaksi.


Tässä sen huomaa mitä tarkoitetaan sanonnalla poissa silmistä, poissa mielestä. Voiko se olla niin? Samalla kun sitä itse kuluttaa aikaansa sohvan nurkassa kuumaa kaakaota hörppien ja surullisen elokuvan tahtiin niiskuttaen samalla potien kurjaa oloa vallitsevan tilanteen vuoksi, niin voiko se toinen osapuoli vaan kylmästi olla ajattelematta koko asiaa? Kun itse on omasta puolestaan pyytänyt anteeksi heti tuoreeltaan riidan jälkeen, tuntuu pahalta kun toinen ei reagoi. Siinä sitä sitten pohtii päässään asioita itsekseen ja pikkuhiljaa huomaakin kehittäneensä uuden vihan tunteen toista osapuolta kohtaan. Ja pian on oravanpyörä valmis. Jos se toinen ottaisikin yhteyttä, niin uusi riitahan siitä syntyisi kun ei ole aiemmin ottanut yhteyttä. Antanut vaan riutua pahassa olossa rillutellen itse menemään ties missä.


Vai pitäisikö tässä nyt unohtaa se oma vihansa, niellä ylpeytensä ja murtaa jää kommunikaation saralla? Sehän tarkottaisi kaiken syyn omille niskoilleen ottamista. Joko se pelastaa koko tilanteen, ja kaikki jatkuu hyvin, niin kuin mitään riitaa ei olisi koskaan ollutkaan. Tai sitten se yhteydenotto on täysin turha, ei korjaa tilannetta ja saa yhä enemmän pahaa aikaan. Ja samalla on sitten menetetty se oma kunniakkuus ja sekös se vasta harmittaakin.


Kun organisaatioissa konfliktitilanteita hoitaa työkseen henkilöstöhallinnon-osasto, niin kuka avioliitossa, jonka myös sanotaan oma organisaationsa olevan, näitä asioita hoitaa? Missä minun oma HR-henkilöstö?