Vuosikymmenien ikäkriisi

Se vaihtui sitten vuosi, ja vuosikymmenkin viikko sitten. Jännää on se, että vaikka itse vielä porskuttaakin alle kolmissakymmenissä on silti ehtinyt elää neljällä eri vuosikymmenellä. Hyvin lyhyellä matikalla laskettuna ikää olis tuolloin enempi, mutta kun ei ole. Muutama vuosi minua vanhemmat ystäväni ovatkin sen sijaan ehtineet elää jo viidellä eri vuosikymmenellä ja se jos mikä tuo mieleen keski-ikäisyyden vaikka kaverit ovat vielä ähempänä kolmekymppisiään kuin kolmevitosiaan. Näin se menee. Mitä vanhemmaksi tulet sen enemmän saat kriisiä ikään liittyen ihan joka paikasta.

Kriiseilyn lisäksi sitä alkaa huomaamaan, että kaipaa enemmän ja enemmän omaa aikaa ja rauhallisuutta elämäänsä entisen menon ja meiningin sijaan. Toisaalta sitä kyllä tekee mieli bailata ihan yhtä lailla kuin ennenkin mutta jos ennakkoon tietää, että ne bileet ei ole hyvät tai jos ne kyhätään kasaan väen vängällä (kuten yleensä nuo pakolliset suomalaisjuhlat kuten uusi vuosi ja vappu kun pakko on jotain tehdä, juhannuksena saa olla mökillä joten kanssa tai ilman kavereita jussit on onnistuneet aina), mieluummin jäisin kotisohvalle katselemaan Uutisvuotoa tai muuta hömppäviihdettä.