Lyhyt kertaus

Tulipa tässä ajankuluksi viriteltyä tämä vanha blogikin takaisin elävien kirjoihin. Viime kerrasta onkin jo hetki vierähtänyt. Ja paljon on tapahtunut. Opinnot on vieläkin kesken, ja motivaatiopulakin on täällä taas. Tai edelleen. Paljosta ei kiinni olisi. Mutta kun se opinnäytetyö on vaan jotain niin uskomattoman tylsää edes ajatella. Olen nyt kaksi vuotta yrittänyt aloittaa. :) No okei, tuli tuossa puheenjohtajavuoden jälkeen vietettyä sitten vuosi 2011 toiminnanjohtajana opiskelijakunnalla työskennellen, joten ihan ei nukkuessa mennyt se aika, vaikka aiemmista teksteistäni huomaan sen olleen suunnitelmani. Että ei tässä nyt vielä ole kamala hoppu. Ohjeaika päättyy tänä vuonna, mutta opiskelija-aktiivina kun on toiminut, on ihan ymmärrettävää, että tulee lisäaikaa valmistumiselle.

Nyt tässä uusia töitä etsiskelen. Asun taas Lahdessa ja lähes kaikista luottamustoimistakin on päästy eroon. Välillä ei oikein tiedä, että mitä sitä taas elämältä haluaa. Ja minä kun luulin, että kyllä se iän myötä alkaa hahmottumaan. No ei hahmotu. Alle kouluikäisenä oli ihan selvää, että haluan delfiinien kouluttajaksi Floridaan. Ala-asteella halusin tietenkin opettajaksi, sairaanhoitajaksi tai eläinlääkäriksi vuorotellen. Yläasteella... En muista kyllä miksi halusin. Varmaan edelleen eläinlääkäriksi. Lukiossa tajusin, että eläinlääkärit joutuvat mahdollisesti kohtaamaan työssään tarantelloja ja muita iljetyksiä. Kiitos hei. Uusi tavoite median tai matkailun parissa. Lukion jälkeen au pairina Luxembourgissa. Sitten puheviestinnän opintoja ja radioon töihin. Nääh. Ehkä kuitenkin matkailua? Hakupaperit brittiläiseen yliopistoon, pääsykoe haastatteluineen ja lopulta hyväksyminen opiskelijaksi. Sitten tuli kuitenkin kaikenlaiset ihmissuhdekuviot kehiin, ja lähtö Englantiin lykkääntyi lopulta niin paljon, etten lähtenyt lainkaan. Ja sitten monen mutkan, mäkien ja risteysten kautta päädyin opiskelemaan Jyväskylään Music and Media Managementia. Ja vielä 4 vuoden kokemuksellakaan en osaa sanoa mikä minusta tulee koulutuksen myötä. Noh, 29 vuoden kokemuksella en osaa sanoa muutenkaan mikä minusta tulee isona. :D Onko tää nyt sitten 30- kriisi? Pitäisikö vaan alkaa hankkimaan perheenlisäystä ja olemaan kotiäiti? Harmi vaan, että lapset ei nappaa. Mieluummin perustaisin vaikka kennelin. Tai farmin. Mutta kuka siitä maksaisi?